Tukea toivon lähettiläille

Olen aiemmin kirjoittanut, että me ympäristökasvattajat olemme toivon lähettiläitä. Me jaksamme olla innostavia ja toivovia, vaikka käsittelemme vakavia maailman ongelmia. Pyrimme osallistavaan ja voimaannuttavaan ympäristökasvatukseen ja kannustamme tekoihin ja toimintaan. Väillä saatamme syyllistyä liikaan optimismiin ja unohtaa omat ja muitten tunteet ja tuntemukset – huolen, lamaannuksen ja ahdistuksen, jota maailman tila ja tulevaisuus meissä ja muissa aiheuttaa.

Tutkimusten mukaan ihmiset ovat ympäristökysymysten suhteen ahdistuneempia ja toisaalta tiedostavampia kuin havaitaan. Saatamme tiedostamatta välittää tunteita ja asenteita, joita värittää kyynisyys ja pelko. Meidän olisikin ensin itse käytävä läpi näihin teemoihin liittyviä prosesseja, jotta kasvatus- ja vaikuttamistilanteet voivat onnistua paremmin.