Anna poimii kuviensa aiheet lapsuuden kesistä ja lähiluontoretkiltä

Anna Kytömäen värikkäissä ja lämminhenkisissä kuvissa on läsnä luonto yhtä aikaa tuttuna ja sadunomaisena. Myös tämän lehden yläosassa keikkuva luontoaiheinen banneri on hänen käsialaansa. Tutustu luontoretkillä, kirjastoissa ja kirppareilla viihtyvään Annaan ja hänen kuvituksiinsa!

 

Anna Kytömäki, mistä olet saanut kipinän kuvittaa luontoaiheita?

– Luonnonläheisyys on varmasti perua jo lapsuuden kesistä mummin mökillä, Pielisen rannalla Pohjois-Karjalassa. Keräsimme marjoja ja sieniä, uimme ja kalastimme. Pikkusiskon kanssa kiipeilimme jäkälän peittämillä suurilla kivillä.

– Pidän myös Näsijärven avarista maisemista ja rantakallioista, joilla voi tutkia uurteita jääkaudelta. Joutomaat, kaupunkimetsät ja muut vihreät pilkahdukset asfaltin keskellä ovat kiehtovia paikkoja. On hauskaa keräillä vadelmia, nokkosen lehtiä ja luonnonkukkia. Perhoset, rusakot ja muut lähiluonnon otukset ovat monesti päässeet kuvituksiinikin.

– Kun valmistuin graafikoksi vuosituhannen vaihteessa, keksin kysyä kuvitustöitä lasten luontolehti Sieposta. Vuosien varrella olenkin tehnyt Sieppoon monenmoisia kuvia ja juttuja. Siepon mukana olen oppinut ympäristöasioista paljon uutta.

 

 

Kuvituksesi ovat hyväntuulisia ja lempeitä – mutta luonnossa ei kaikki ole aina niin hyvin?

– Uutiset ilmastonmuutoksesta, jäätiköiden sulamisesta ja muovipyörteistä merissä tietysti huolestuttavat. Onneksi ympäristötietoisuus tuntuu kasvavan.

– Perheeseeni kuuluu mies, kaksi yläkouluikäistä lasta ja kaksi kissaa. Luontevinta ja parasta ympäristökasvatusta lapsille on mielestäni ollut ihan arkiset touhut ja aikuisten esimerkki.

– Asumme Tampereen keskustassa yli sata vuotta vanhassa kerrostalossa. Kaupungissa tulee hyvin toimeen ilman omaa autoa, kaikki on lähellä. Esimerkiksi kierrätys ja jätteiden lajittelu on myös kerrostalossa helppoa. Liikumme lähiluonnossa pyöräillen ja kävellen.

 

Mistä saat hyvää mieltä arjen tohinassa?

– Neulominen ja virkkaaminen ja yleensäkin kaikenlainen käsillä tekeminen on minulle tärkeää. Kaupungissa kirjastot kuuluvat suosikkipaikkoihini, niissä on lupa viettää aikaa kiireettä.

– Kiertelen mielelläni myös kirpputoreilla. Aina ei tarvitse ostaakaan mitään, voi vain katsella ympärilleen kuin museossa.

 

Onko sinulla kuvittajaesikuvia?

Ilon Wikland on yksi suosikeistani, hän on tehnyt kuvituksia moniin Astrid Lindgrenin kirjoihin. Kuvissa on paljon arjen iloa, mutta myös surumieltä, ja ne sopivat hienosti Lindgrenin teksteihin.

Tove Janssonin töitä ajattelin mennä pian ihailemaan uuteen Muumimuseoon täällä Tampereella.

– Pidän myös ruotsalaisen Lena Andersonin luontokuvituksista. Esimerkiksi Maijan oma kasvimaa -kirjassa on ihanaa sadonkorjuutunnelmaa.

 

Löytyisikö sinulta vinkki meille, jotka kyllä haluaisimme piirtää omaksi iloksemme ja ympäristökasvatustyössä, mutta epäilemme taitojamme?

– Aluksi voi verrytellä piirtämällä vaikkapa kepillä hiekkaan. Katuliiduilla voisi tehdä ympäristötaideteoksen sopivaan paikkaan. Piirtämisen ei tarvitse olla pikkutarkkaa, vaan voi esimerkiksi etsiä ja piirtää erilaisia muotoja ja värejä, joita ympäristössä näkyy.

– Paperille voisi piirtää ja suunnitella kartan omasta unelmapuutarhasta tai satumetsästä.

– Jos piirtäminen ei tunnu luontevalta, luontoa voi ihmetellä ja tutkia monin tavoin muutenkin, vaikkapa valokuvaamalla tai kirjoittamalla. Tärkeintä on muistaa, että luonto ei vaadi mitään eikä arvostele; voit olla oma itsesi.

 

Haastattelu: Marjo Soulanto
Anna Kytömäen tehtäväkuvitukset on julkaistu lasten luontolehti Siepossa.

Annan ateljee

Annan kuvia Facebookissa

Sieppo Facebookissa