Käsityö avaa materiaalien maailman

Kohtasin talvella vegaanitytön, joka tuli innoissaan vaateostoksilta: hän kertoi löytäneensä puhtaasti kasviperäisen takin. Itsekin innostuin: yleensä talvivaatteet ovat keinokuitua, ja mieluusti hankkisin kokonaan hengittävistä ja loppupeleissä hajoavista luonnonmateriaaleista valmistetun ulkovaatteen.

Pienen haastattelun jälkeen kävi ilmi, että tytölle kasviperäinen oli synonyymi ei-eläinperäiselle. Keinokuituisen vaatteen valmistuksessa on toki jätetty eläimet materiaalina rauhaan, mutta samalla käytetään uusiutumattomia luonnonvaroja, ja peseminen ja hävittäminen syöttävät ekosysteemiin myös eläimille haitallisia mikroskooppisia muovikuituja.

 

Materiaalien tuntemus on elinkaaren ymmärryksen avain

Perusopetuksen käsityöoppiaine on väylä materiaalin tuntemukseen. Vain tuntemalla materiaalin voi ymmärtää tuotteen elinkaaren sekä löytää sen tuottamisessa, huoltamisessa ja kierrättämisessä syntyvien ympäristövaikutusten jäljille. Opetussuunnitelman mukaan käsitöissä oppilaat haastetaan jo alakoulusta alkaen tarkastelemaan ihmisten kulutus- ja tuotantotapoja kriittisesti oikeudenmukaisuuden, eettisyyden ja kestävän kehityksen näkökulmista.

 

niinakukka
Kukkateline

Oppilastöiden ekologiset lähtökohdat

Käsityö on yksi koulun hankintojen kannalta keskeisimpiä oppiaineita. Myös opetussuunnitelmassa kiinnitetään huomiota siihen, että valmistusprosessit edistävät kestävää elämäntapaa ja valmistettavat tuotteet ovat laadukkaita ja toimivia sekä ekologisesti ja eettisesti kestäviä.

Monien koulujen hyllyt on kuitenkin täytetty keinokuitukankailla, muovimateriaaleilla ja valmiilla kaukomailla tuotetuilla askartelumateriaaleilla. Monesti näistä epäekologisista ja epäeettisistä materiaaleista tehdään tuotteita, joiden käyttöikä jää mitättömäksi. Kouluissa tulisikin siirtyä käyttämään sekä teknisessä että tekstiilikäsityössä pääosin kierrätysmateriaaleja, joita saa hankittua pilkkahintaan tai jopa ilmaiseksi kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta.

Opettavainen retki on ottaa oppilaat mukaan valitsemaan materiaalia. Ennen kuin valmistunut tuote viedään kotiin, on syytä miettiä myös sen kierrätysmahdollisuuksia käytön jälkeen.

 

Korjaustaidot kunniaan

Nykyisessä kertakäyttökulttuurissa käsityö on väylä kestävyyden edistämiseen arjessa, mihin myös opetussuunnitelman mukaan oppilasta tulee ohjata. Kun takin sauma ratkeaa, pöydän jalka alkaa keikkua tai laitteen ruuvit löystyvät, on kansalaistaito osata saattaa tavara taas käyttökuntoiseksi.

Opetussuunnitelmassa käsityö nähdään tapana vaikuttaa ympäristöön. Vanhan tavaran kunnostus uuden ostamisen sijaan on välitön ympäristöteko.

 

niinakori
Koripalloteline

Luonto materiaalien ja ideoiden lähteenä

Luonto on opetussuunnitelman mukaan suunnittelun virike, käsityöideoiden lähde ja materiaalien löytöpaikka. Alkuopetuksen opetussuunnitelmassa luonto mainitaan käsityön oppimisympäristönä – myöskään isompien lasten ja nuorten kanssa ei olisi hullumpaa pitää käsityötunteja esimerkiksi metsässä – lähtökohtana käsillä olevat irtonaiset luonnonmateriaalit.

Hyvä luontosuhde on tärkeä kestävän elämäntavan ymmärryksen kannalta. Sitä voidaan edistää kaikissa oppiaineissa järjestämällä oppitunteja ulkona luonnossa.

 

Käsityölläkin voi vaikuttaa

Opetussuunnitelman mukaan yläkoulussa harjoitellaan käsityöllä osallistumista, vaikuttamista ja viestimistä. Mikä olisikaan sen parempi projekti kuin virkata yhteistyössä koulupihan ruman sähkötolpan ympärille neulegraffiti tai muokata käsitöiden avulla muuta lähiympäristöä viihtyisämmäksi?

Teksti & kuvat: Niina Mykrä

 

Kierrätysmateriaaleja käsitöihin verkkokaupasta

Mitä uusi perusopetuksen opetussuunnitelma sanoo luonto- ja ympäristökasvatukseen ja kestävyyteen liittyvistä teemoista? Lue aiheesta täältä.