Konkreettinen ympäristökasvatustapahtuma Helsingin yliopistossa

Näppärät ympäristökasvatuksen kurssin opiskelijat antoivat kahdelle vanhalle kuntopyörälle uuden elämän Helsingin yliopistolla järjestetyssä ympäristötapahtumassa. Tapahtuma toi opiskelijoille tervetullutta käytännön tuntumaa arjen ympäristöasioihin.

Kuntopyörään asennetun generaattorin avulla polkija voi laskelmien mukaan tuottaa 50–200 W energiaa. Se on tarpeeksi useamman laitteen samanaikaiseen lataamiseen! Tällä rakennelmalla ei tosin voi varastoida tuotettua sähköä.

Ympäristökasvatusta toimimalla

Lähes heti kun polkaisen pyörän käyntiin, sen tangon ympärille punottu värikäs LED-valonauha syttyy. Polkiessani vilkuilen samalla pöydälle – johtoja, älypuhelimia ja piuhoja lojuu ristiin rastiin. Ympärille on kertynyt porukkaa ihmettelemään ympäristötapahtuman antia.

Tänä keväänä parikymmentä opiskelijaa sai kokea erilaisen ympäristökasvatuksen kurssin Helsingin yliopistolla. Kurssilla suunniteltiin ja toteutettiin ympäristövaikuttamisen projekti, joka sai nimekseen Food Energy − kestävä elämäntapa tavaksi.

Kurssin opettaja Hannele Cantell oli järjestänyt energia-asiantuntija Janne Käpylehdon muuntamaan kurssilaisten kanssa kaksi kuntopyörää mobiililaitteiden latauspisteiksi. Osallistujat saivat suunnitella ja toteuttaa loput järjestelyt itse.

Pari viikkoa kurssin päättymisen jälkeen istumme yliopistonlehtorin kanssa pienessä kokoushuoneessa Siltavuorenpenkereellä. Hän kertoo hiukan haikean oloisesti ympäristökasvatuksen lyhyen historiikin.

− Opettajankoulutuslaitoksella on aikanaan ollut aineopintojen verran ympäristökasvatusta. Kun ympäristötutkimuksen ja -opetuksen yksikkö (HENVI) perustettiin vuonna 2008, meidän tiedekuntaamme jäi vain tämä yksi kurssi, ympäristökasvatuksen perusteet.

Maantieteen ja ympäristökasvatuksen professori Sirpa Tani on pitänyt kurssia monen vuoden ajan. Tänä vuonna Cantell sijaisti Tania tämän professoripooli-vapaan takia.

− Tavallisesti kurssilla on käyty läpi ympäristökasvatuksen teorioita ja taustoja, mutta minulla oli yliopiston akateemisen vapauden saralla mahdollisuus testata uutta konseptia.

Cantellin tavoite oli harjaannuttaa opiskelijoita ympäristötapahtuman suunnitteluun, järjestämiseen, viestintään sekä yhteistyöhön. Kolmen opintopisteen kurssiin sisältyi kymmenen tunnin kontaktiopetuksen lisäksi omatoimista ryhmätyöskentelyä sekä itsenäistä työtä. Kurssin alussa osallistujat jakautuivat itse pienryhmiin ja työskentelyajat sovittiin yhdessä.

− Ympäristökasvatuksen tavoitteet ovat sekä tiedollisia että toiminnallisia ja asenteellisia, mutta yliopistolla on vahvasti sisäänrakennettuna tiedollisten taitojen edistäminen. Halusin kokeilla suuremman vastuun antamista opiskelijoille.

Ympäristöasioita pitäisi käsitellä arkielämän kautta

Laura Ronkaisen mielestä kurssi toi piristävää vaihtelua pääaineeseen, ranskalaiseen filologiaan. Hän kertoo, että yliopistokursseilla ei aikaisemmin ole tullut vastaan tapahtuman järjestämistä.

− Olin yleisjärjestelyryhmässä, jossa tehtiin muun muassa Kahoot-tietovisa ja infotekstejä. Suunnittelin myös graafista ilmettä tapahtumalle.

Laura sanoo kurssin herättäneen ajatuksia siitä, miten ympäristötietoutta voi välittää ymmärrettävästi ja helppotajuisesti. Ympäristöongelmia ja niihin vaikuttamista pitäisi esitellä konkreettisemmin arkielämän kautta.

Kasvintuotantotieteitä toista vuotta opiskeleva Julia Wright koki kurssin hyvänä tilaisuutena kokeilla jotain aivan uutta ja liittyi siksi viestintätiimiin. Myös Wrightin mielestä ympäristöalan monitieteiseen sivuaineeseen sisältyvä kurssi toi hyvää vaihtelua luennoille.

− Minulla ja varmasti monella muullakin olisi mielenkiintoa opiskella ympäristökasvatusta enemmänkin.

Ympäristönsuojelutieteen opiskelija Marianne Saviaho osallistui tiedottamiseen ja piti tapahtumassa kampusviljelyvaliokunnan taimipajan. Hän oppi perustaidot tapahtuman järjestämisestä ja sai kokemuksen onnistuneesta ryhmätyöstä.

− Pidin kurssista, koska siinä sai käytännön kokemusta. Yliopistossa on harmillisen vähän konkretiaa harjoittelua ja kenttäkursseja lukuun ottamatta.

− Oli häkellyttävää nähdä, miten hyvin toisilleen täysin vieraat ihmiset lähtivät heti toimimaan yhdessä. Kun opiskelijoille annettiin vastuuta, he ottivat sen. Se riemastutti ja ilahdutti, sanoo Hannele Cantell.

Hän toivoisi tutkintoja katsottavan enemmän kokonaisuuksina ja uskoo, että kolmeensataan opintopisteeseen kyllä mahtuisi lisää ympäristökasvatusta.

− Kestävän kehityksen määritelmään kuuluu myös sosiaalinen ja kulttuurinen puoli eli toimiminen työyhteisössä. Kyllä me niitä tavoitteita edistimme tällä kampanjalla aika vahvasti.

Teksti & kuvat: Lilian Tikkanen