Kotitalous kasvattaa kestävään elämäntapaan

Joudumme tekemään jokapäiväisessä arjessa monenlaisia ympäristöön vaikuttavia valintoja. On erinomaista, että Suomen perusopetukseen sisältyy kaikille pakollinen oppiaine, joka keskittyy kestävään elämäntapaan ja jonka opettajat suorittavat maisterin tutkinnon – näin ei ole suinkaan kaikissa maissa. Meno on muuttunut niiltä ajoilta, kun itse olin koulussa ja kotitaloutta opetti kokkauksesta kiinnostunut rehtorin vaimo, joka kertoi valitsevansa rehtorin käskystä reseptit raaka-aineiden hinnan mukaan.

Opetussuunnitelmassa kotitalous-oppiaineen tehtäväksi määritellään kestävän elämäntavan edellyttämien tietojen, taitojen, asenteiden ja toimintavalmiuksien kehittäminen. Sisällöt kattavat kolme näkökulmaa: ruokaosaamisen, asumisen sekä kuluttaja- ja talousosaamisen. Jokainen näistä sisältöalueista käsittelee keskeisiä kestävän elämäntavan perusasioita. Jos kaikki opetussuunnitelman kirjaukset siirtyvät tiedoiksi, taidoiksi ja käytännöiksi, tulevaisuuden sukupolvet ovat arjessaan varsin ympäristövastuullista väkeä. Opettajalla on kuitenkin suuri valta sen suhteen, mitä asioita hän painottaa opetuksessaan.

Eettiset valinnat ovat välttämättömiä ja ristiriitojakin tulee käsitellä

Ensimmäinen sisältöalue, ruokaosaaminen, liittyy ympäristön lisäksi kulttuuriin, henkilökohtaisiin arvoihin ja taloudellisiin resursseihin. Lihan käytön vähentäminen tai vegaaninen ruokavalio saattavat olla ristiriidassa perinteiden kanssa, joita opettaja haluaa välittää. Luomuraaka-aineiden käyttö puolestaan saattaa olla opettajan mielestä liian kallista. On kuitenkin kiistämätöntä, että lihan syönti kuormittaa ympäristöä ja luomutuotanto hoitaa maaperää sekä vaalii luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi luomutuotannossa eläinten hyvinvointi otetaan huomattavasti tarkemmin huomioon kuin ei-luomutuotannossa. On siis perusteltua suosia kasvisruokavaliota ja luomuraaka-aineita, kun tavoitteena on kestävä elämäntapa.

Toisen sisältöalueen, asumisen, ympäristön kannalta keskeistä sisältöä ovat kulutusvalinnat ja käytännöt liittyen kodin teknologiaan ja energiaan. Tässä yhteydessä opettaja voi tuoda esiin kodin teknologian energiankäyttöä, priorisoida kodin sopimuksista puhuessaan vihreää sähköä ja kertoa vinkkejä energian ja veden käytön vähentämiseksi. Energian lisäksi kodin puhtaanapito kuuluu opetussuunnitelman sisältöihin. Ympäristömerkittyjen pesuaineiden suosiminen olisi kestävyyden kannalta perusteltua. Näiden lisäksi kierrätys on kuulunut kotitalouden perusteisiin jo kauan. On kuitenkin vältettävä käsitystä, että vain kierrättämällä kodin ympäristöasiat on hoidettu kuntoon.

Kolmas kotitalouden sisältöalue opetussuunnitelmassa, kuluttaja- ja talousosaaminen, tuo esiin tärkeät näkökulmat vastuulliseen päätöksentekoon harjaantumisesta sekä vertaisryhmän ja median vaikutuksista kulutusvalintoihin. Tavoitteisiin sisältyvää kriittistä tiedonhallintaa ja aktiivista yhteiskunnan jäsenyyttä voi käsitellä keskustelemalla ristiriidoista, jotka ovat läsnä arjessa: Riittävätkö rahat ja aika usein kalliimpiin ja selvittelyä vaativiin eettisiin valintoihin? Mitkä ovat elämän prioriteetit? Miksi en aina valitse niin kuin hyvä olisi?

Myös kotitalousopettaja on samojen ristiriitojen äärellä. Koulun tehtävänä on kuitenkin edistää hyvää. Rahan kannalta valinnat ovat koulussa helpompia kuin kodin arjessa: esimerkiksi ruoka-annoksia voi pienentää, jotta rahat riittävät luomuraaka-aineisiin ja ympäristömerkittyihin tuotteisiin. Saatavuuden kannalta saatetaan olla ongelmissa, jos hankintapaikaksi on määrätty tukku, jossa eettisten tuotteiden määrä on vähäinen.

Olisi perusteltua siirtyä käyttämään esimerkiksi suuria marketteja, joissa valikoimat ovat laajoja, tilaukset netistä ”kotiin toimituksella” usein mahdollisia ja hinnat eettisten tuotteiden kohdalla tukkuja kohtuullisempia. Koska kotitalousluokkia on Suomessa paljon, eettisiin hankintoihin siirtyminen on perusteltua myös koulujen aiheuttamien todellisten ympäristövaikutusten kannalta.

Teksti ja kuva: Niina Mykrä