Kysymyksiä krokotiileistä ja muita kokemuksia monikulttuuristen ryhmien metsäretkiltä

Kiertävässä luontokoulu Naakassa on viety monikulttuurisia ryhmiä luontoretkille. Lähiympäristöön tutustuminen on tärkeä osa kotouttamista. Kansainvälisen luokan saattaminen metsän tai veden lumoihin on innostavaa sekä oppilaille että opettajille.

 

Pauligin huvilan puistossa päästiin tutustumaan ympäristöön elämyksellisesti. Luonto-liiton Uudenmaan piiri kertoi toiminnastaan ja järjesti ötökkätutkimuksen sekä puukävelyä puistossa.

Tänä vuonna projektissa ovat olleet mukana myös Metsähallituksen luontopalvelut ja muutama luontojärjestö tarjoamassa nuorille monipuolista ohjelmaa luonnossa. Projektissa tehtiin metsäretkiä keskuspuistoon, koulujen lähimetsiin, Nuuksioon ja Sipoonkorpeen sekä vesi- ja linturetkiä Viikkiin ja Harakan saarelle. Lisäksi yhteistyökumppanit vetivät kanssani ohjelmapäiviä osalle ryhmistä. Hankkeen ryhmissä yli puolet olivat monikulttuurisia oppilaita. Suurin osa luokista oli valmistavia luokkia, joihin kuului vain muutaman kuukauden Suomessa asuneita maahanmuuttajia.

Vaikka oppilaiden kielitaito vaihteli suuresti, lähdettiin siitä, että puhuttiin suomea, ja selvennettiin selostusta kuvilla, toiminnallisilla harjoituksilla ja hieman englannillakin. Oppilaat oppivat suomalaisia metsä- ja lintulajeja, havainnoimista, metsässä hiljentymistä ja retkeilytaitoja sekä peruskäsitteitä, kuten vedenkierto, monimuotoinen metsä ja jokamiehenoikeudet.

Retkellä tärkein tavoite oli innostuva osallistuminen ja nauttiminen luonnosta. Monella retkellä syötiin rauhassa eväät luonnon helmassa tai keitettiin trangialla vähintään yrttiteetä.

 

Kiehisten teko ja erilaiset retkikeittimet kiinnostivat oppilaita. Vadelma- ja mustikanlehtitee saattoi ensin epäilyttää, mutta sitten ihastuttaa, ja sitä juotiin monta kuppia, etenkin jos oli tarjolla sokeria.

Epäily vaihtuu innostukseksi

Moni suhtautui aluksi arastellen luonnossa liikkumiseen ja luonnonasioiden koskemiseen. Sanaston oli oltava konkreettista ja toiminnallinen harjoitus tempaisi alussa hiljaisen ryhmän mukaansa. Usein tutustumisen jälkeen havainnointiin luontoa luupin tai kiikarin avulla tai tehtiin reipas harjoitus.

Joskus katsottiin hämmentyneenä, kun ohjaaja meni tottuneesti koskemaan puuta tai otti hämähäkin käteen. Pian seurattiin perässä ja uskallettiin halata puuta ja poiketa sammalikkoon, vaikka nauratti ja kengät kastuivat. Oppilaita ohjattiin toimimaan ryhmissä tai pareittain ja auttamaan toisiaan suomen kielen ymmärtämisessä. Monet tehtävät valoivat yhteishenkeä.

Koin, että monikulttuurinen ryhmä saattoi sulaa helposti teini-iän vastustuksesta leikkimielisyyteen ja innostuneeseen tutkimiseen. Toki heissä oli myös epäileviä oppilaita, joille kielimuuri tuntui olevan korkea. Hekin innostuivat usein jostain harjoituksesta, ja oli hauska seurata, miten innostus ja vapautuminen lisääntyivät retkien aikana.

Opettaja kertoi monesti, että oppilaat olivat ulkona rentoutuneempia ja innostuivat herkemmin kuin luokassa,  varsinkin sitten kun alkupelko oli voitettu. Välitunneilla koulussa kännykkä oli useasti virikkeenä, mutta metsässä se unohtui taskuun ja kalliolla juteltiin kavereiden kanssa ja kuunneltiin lintuja.

Eräs thaimaalainen poika kysyi Keravanjoella, Matarinkoskella: ”Onko krokotiilejä?” Äänessä oli pohtivaa ja hieman pelokasta sävyä. Kosken kuohut innostivat oppilaita rauhoittelun jälkeen voimakuviin veden äärellä ja suurien rantapuiden välissä.

Myöhemmin keväällä, toisella retkellä poika kysyi leikillään jokaisen lammikon ja puron kohdalla: ”Onko krokotiilejä?” Nyt äänessä oli jo vitsailun maku. Poika kiipesi nauraen kalliolle ja muut lähtivät mukaan.

Nuotiolla poika halusi auttaa tulen sytyttämisessä ja kokeilla kiehisten vuolemista. Siinä tulen äärellä hän avautui kertomaan, että Thaimaassa setä oli retkeillyt metsässä, mutta häntä itseään ei ollut juuri päästetty sinne; viidakossa ja metsässä oli vaarallista. Tulen poika osasi tehdä kätevästi. Ruuanteko avotulella oli muutenkin monelle Arabian ja Aasian maista tulevalle tuttua, vaikka metsä oli aluksi vieras ja hieman pelottavakin kokemus.

 

Luupilla tutkittaessa ja käsin tunnusteltaessa puiden erot jäivät helposti muistiin. Outo metsä avautui luupin kautta uusin silmin.

Kuvakieli ja toiminnalliset harjoitukset selventävät

Kielitaito oli ryhmissä erittäin vaihtelevaa. Harjoitukset opettivat liikkumisen ja kuvien kautta suomen kieltä ja luontosanastoa.

Kuusenneulaset jäivät kosketusmuistiin ja sammakonkutu ihmetytti. Tarkoitus oli oppia havainnoimaan ja maistella sanoja, ei päntätä nimiä. Yhdessä mietittiin muistisääntöjä: harmaa haapa havisee. Lintuja jaettiin ryhmiin elinympäristön tai ominaisuuden mukaan.

Vedenkierron oppilaat oppivat juostessaan vesipisaroina purosta mereen. Jokamiehen oikeudet ja ravintoketju jäivät mieleen draamaleikkien kautta.

Syksyllä 2017 Virtavesiyhdistys ja Metsähallituksen luontopalvelut ovat luvanneet tarjota oppilaille luonnonhoitoretkiä. Retkillä ryhmät pääsevät kunnostamaan taimenpuroa ja tutustumaan metsän ennallistamiseen ihan itse töitä tekemällä.

Koen, että on tärkeää kokea voivansa vaikuttaa ja osallistua luonnonsuojeluun ja ennallistamiseen. Monilla syksyn retkillä on otettu voimakuvia nuorista luonnossa halaamassa puuta, hiljentymässä kuusikossa ja kuuntelemassa kosken kuohuja.

Yhteiset oivallukset ovat olleet parasta antia: ”Meillä on samoja lintuja, kun ne vaihtavat paikkaa!”

 

Viikin tornissa Lammassaaressa laskettiin haikaran pesiä kiikarilla ja kaukoputkella ihmetellen. Lintuihin oli helppo samaistua. Oivallus, että nekin kulkevat pitkiä matkoja – ja vieläpä joka vuosi – ihastutti.

Teksti & kuvat: Milla Tuormaa

Kiertävän luontokoulu Naakan vuoden 2017 hanketta tukee Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö. Kymmenelle koululaisryhmälle tarjottiin elokuuhun mennessä viisitoista retkeä. Retket jatkuvat syksyllä ja muutamia ryhmiä otetaan lisää. Koululaisryhmät ovat eri puolilta pääkaupunkiseutua. Ympäristökasvattaja Milla Tuormaa vetää luontokoulua tulemalla sovittuun kohteeseen. Koulujen ja päiväkotien retket pyritään vetämään hankerahoituksella, ja muuten luontokoulusta voi tilata retken esimerkiksi järjestölle tai yksityiselle ryhmälle.

Kiertävä luontokoulu Naakka