Luontopedagogi Mari Wikholm: Koirien ympäristöherkkyys on vailla vertaa

Kuvassa Mari Wikholm

Mari Wikholm työskentelee Kuopion luonnontieteellisessä museossa luontopedagogina. Hän vastaa näyttelyistä, museon ympäristökasvatustoiminnasta sekä ulkoisesta viestinnästä ja museokaupasta. Hän on Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton hallituksen jäsen ja toimii myös aktiivisesti Lyke-verkostossa. Vapaa-ajallaan Mari touhuaa paljon koiriensa kanssa, joilla on oma roolinsa myös ympäristökasvattajina.

Museon ympäristökasvatusperiaatteet ohjaavat Marin valintoja. Millaisia näyttelyaiheita valitaan ja miten näyttelyt toteutetaan? Millaisia ympäristökasvatusmenetelmiä valitaan erilaisille kohderyhmille? Miten luontoasioista viestitään ulospäin? Entä miten museolla voidaan edistää kestävää kehitystä jokapäiväisessä työssä?

 

Siihen, että ryhdyin ympäristökasvattajaksi…

… on eniten vaikuttanut sattuma. Kymmenen vuotta sitten suunnittelin ryhtyväni luontokartoittajaksi tai hakeutuvani johonkin luontojärjestöön. Sattuma toi minut Kuopion luonnontieteelliseen museoon määrittämään kääpänäytteitä mikroskooppisesti, ja vahingossa olin kahvipöydässä, kun museonjohtaja etsi vuorotteluvapaasijaista silloiselle näyttelypäällikölle.

En tiennyt museotyöstä mitään, mutta jo ensimmäisten viikkojen jälkeen olin aivan myyty. Tajusin pystyväni hyödyntämään museossa täysipainoisesti nuorisojärjestö- ja ohjaajataustaani, biologin koulutustani ja luontoharrastustani. Sittemmin olen opiskellut työn ohella museopedagogiikkaa, näyttelysuunnittelua ja ympäristökasvatusta, ja jokaisesta koulutuksesta olen ammentanut lisää eväitä osaamiseeni.

 

Minuun itseeni kohdistuu ympäristökasvatusta…

… jokapäiväisillä metsälenkeillä koirieni kanssa. Koirien ympäristöherkkyys on vailla vertaa, ja niiden kanssa on suorastaan pakko keskittyä nykyhetkeen. Mitä tuoksuja tuuli tuo? Pomppiiko polulla rastaanpoikasia tai piileskeleekö pensaikossa jänis?

 

En ikinä luopuisi työssäni…

… luontoretkistä! Luonnontieteellisen museon tehtävä on auttaa ihmisiä ymmärtämään luonnon monimuotoisuutta ja monimutkaisia vuorovaikutussuhteita. Kokonaiskuva jäisi vajaaksi, jos valikoimiin kuuluisivat pelkät museonäyttelyt ja sisällä pidetyt opastukset tai luennot. Luonnon havainnointia voi oppia vain liikkumalla luonnossa – ja samalla opitaan arvostamaan omaa lähiympäristöä.

 

Minulle hyödyllisintä ympäristökasvatukseen liittyvää kirjaa…

… on vaikea nimetä. Käytän jatkuvasti kirjallisuutta työssäni, joten valikoima on laaja. Tällä hetkellä syventymistä odottavat muiden muassa Ilmiöt ihmeteltäväksi ja Oppimisen sillat.

 

Tärkeintä työssäni…

… on auttaa ihmisiä ymmärtämään oman paikkansa ajan jatkumossa, nykyisessä ympäristössä. Menneisyyden valinnat ovat johtaneet nykytilanteeseen ja nykyiset valinnat ratkaisevat tulevaisuuden. Museon tavoitteena on kannustaa ihmisiä ottamaan vastuu elämästään ja ympäristöstään ja ymmärtämään oikean tiedon avulla omien tekojensa merkitys.

 

Marin vinkki: Mitä murkinaa metsästä?

– Kohderyhmä: päiväkoti-ikäiset tai koululaiset.
– Toteutettu Kuopion museon talvisalissa.

Näyttelyyn piilotetaan pieniä pusseja, joissa on siemeniä, käpyjä, puunkuorta, norkkoja, pihlajanmarjoja, luita tai muuta suomalaisesta metsästä löytyvää talviravintoa.

Lapset jaetaan pienryhmiin, jotka etsivät 1–2 erilaista pussia.

Yhdessä mietitään, mikä talvisalin eläin voisi syödä pussista löytyvää ravintoa.

Esimerkkejä:

Luut – kettu ja kanahaukka
Norkot – liito-orava ja teeri
Kävyt – orava ja käpytikka
Puunkuori – hirvi ja metsäjänis

Näkyykö eläimen rakenteesta, mitä se voisi syödä? Millaiset hampaat ovat hirvellä tai sudella?

Mitä tekevät sellaiset eläimet, joiden on vaikea löytää ruokaa talvisesta metsästä? (Näyttelyssä on useita horrostavia tai talviunta nukkuvia lajeja, viereisessä salissa on muuttolintuja).

Saman vinkin voi toteuttaa myös vaikkapa eläinten kuvien kanssa metsässä.

 

Haastattelu: Kati Vähä-Jaakkola

Kuva: Marin retkiselfie porokoira Tilhin kanssa Oulangan kansallispuistossa. Tilhin silmistä heijastuvat Kuusamon upeat metsät.