Lyke-verkoston ihmisiä: Tiina Lecklin

Ympäristökasvatus-lehdessä alkaa uusi juttusarja, jossa ympäristökasvatuksen tukiverkosto Lyken ympäristökasvattajat esittelevät itseään jatkamalla annettuja lauseita. Ensimmäiseksi vuorossa on Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton puheenjohtaja Tiina Lecklin. Hän työskentelee Kotkassa Luontokoulu Hailissa, joka on sertifioitu Lyken kehittämiskeskukseksi.

 

Siihen, että ryhdyin ympäristökasvattajaksi, on eniten vaikuttanut…

… sattuma. Tulin vetämään luontokoulun perustamishanketta biologina ja vähitellen, päivä kerrallaan, olen kasvanut ympäristökasvattajaksi.

 

Minuun itseeni kohdistuu ympäristökasvatusta…

… jokaisena päivä: ”Työ tekijäänsä opettaa”. Töissä tulee jatkuvasti vastaan tilanteita, joista saan äkillisiä oivalluksia ja ymmärrystä.

 

Tärkeintä työssäni on…

… säilyttää oma innostus ja kiinnostus. Leipääntyminen näkyy ja kuuluu.

 

Tyypillinen arkipäiväni työssä sisältää…

… ulkona olemista ja tavaroiden roudaamista paikasta toiseen, erilaisten ihmisten kohtaamisia ja aika usein myös tyytyväisyyttä omaan tekemiseen.

 

Työssäni minua innostaa erityisesti…

… se, kun huomaan sanoman lankeavan otolliseen maaperään.

 

Masentavin päiväni töissä oli…

… kun tajusin, kuinka vaikeaa aikuisten on tehdä yhteistyötä.  Eniten harmittaa ehkä näennäinen, ”mukamas-yhteistyö”, joka näyttää paperilla hyvältä, mutta joka ei ole todellista yhteistyötä, yhteen hiileen puhaltamista.

 

En ikinä luopuisi työssäni…

… luupeista.

 

Minulle hyödyllisin ympäristökasvatukseen liittyvä kirja on…

… vesiselkärangattomia esittelevä Vesikirppu ja sudenkorento (Olsen, Sunesen & Pedersen, Wsoy).

 

Parhaiten on jäänyt mieleeni…

… kun tiedusteluuni polun vieressä kasvavan keltaisen kukan nimestä eräs kieltä vasta opetteleva maahanmuuttajalapsi vastasi silmät loistaen ja ylpeänä oppimastaan: ”Voileipä!”

 

Työskentelen yleensä…

… ulkona koulujen ja päiväkotien lähimaastoissa. Joskus minut tavoittaa myös toimistolta. Työni on kaksijakoista: valmistelen ja virittelen luontokoulutunnit itsekseni, mutta ryhmän ollessa paikalla työ on suhteellisen yltiösosiaalista toimintaa.

 

Toivoisin, että tulevaisuudessa…

… oppisin laatimaan hippasen väljempiä aikatauluja ja olemaan siten itselleni hieman armollisempi.

 

Haastattelu: Niina Mykrä

Juttu on julkaistu Ympäristökasvatus-verkkolehdessä 3/2014