Maisemakuvauksen uranuurtaja otti myös kriittisiä kuvia

I. K. Inha (Into Konrad Nyström, 1865–1930) oli suomalaisen maisemavalokuvauksen uranuurtaja ja monitaitoinen kirjallinen hahmo, joka on suuresti vaikuttanut tapaamme katsoa luonnonmaisemaa. Hän kulki valokuvausmatkoillaan noin 25 vuoden ajan – enimmäkseen polkupyörällä. Luontotoimittaja Veikko Neuvosen ja valokuvaaja Timo-Juhani Vuorenmaan toimittama teos I. K. Inha toiveiden mailla keskittyy Inhaan luonnonsuojelijana ja näyttää kuvia, joita ei ennen ole julkaistu.

 

juk-inha-raiskio

Kansallishenkinen maisema – hakkuuaukea

Kirja sisältää toimittajien elämäkerrallisia selvityksiä, taidehistorioitsija Kati Lintosen kirjoituksen Inhasta luonnonsuojelun ja kriittisen luontokuvan esitaistelijana, Inhan ”Sortunut sävel” -esseen ensimmäisen version (1915) sekä 40 hänen aiemmin julkaisematonta valokuvaansa.

Kirja rajautuu Padasjoen ja Päijänteen maisemiin, joita Inha kuvasi 1890-luvun alussa ja kesällä 1913. Kuvat esittävät pääosin ranta- ja peltomaisemaa ja talonpoikaisen työn ympäristöä. Kansallishenkisten näköalakuvien välissä vilahtaa myös hakkuuaukeaa; kuva Päijänteen rannalta (Padasjoki 1913) oli ensimmäisiä kertoja, kun Suomessa kritisoitiin metsänhävitystä valokuvalla. Vielä vuonna 1896 julkaistussa Suomi kuvissa -teoksessa Inha oli kuvannut samalla alueella kansallisromanttisessa hengessä ja koettanut varoa, etteivät raiskiot vain osu kuvaan. Tuolloinkin hänen kritiikkinsä metsäteollisuutta kohtaan oli ollut kovaa, mutta se oli jäänyt kuvateksteihin.

Kati Lintonen kuvaa esseessään voimaperäisen metsäteollisuuden alkua Inhan ajan Suomessa. Höyrysahoja nousi Etelä-Päijänteen rannalle, samoin paperitehtaita. Päijänteen rantametsien männyt menivät sahoille, kuuset selluksi, koivut polttopuiksi.

 

Rakkaan maiseman muutos ja ”vieroittava tunne”

Suomen maisemia -teoksen toiseen painokseen liitetty ”Sortunut sävel” teki suurelle yleisölle tunnetuksi sellaisia sanoja kuin ”metsänraiskaajat”, ”metsänhävitys” ja ”kuolemantuomio” (leimausjäljestä). Tuossa kirjoituksessa Inha sanoittaa monille tuttuja tuntemuksia rakkaan maiseman muutoksesta:

”Tyhjyyden ja sorron tunne on siitä jäljelle jäänyt. Kun luon katseeni etäisille ilmoille, niin on siellä melkein kauttaaltaan maisemassa joku outo hämmentynyt uusi värisävy, joka herättää vieroittavan tunteen.”

Sveitsi ja Saksa mallimainaan Inha ehdotti, että Suomessa valtio ja yksityiset voisivat perustaa niin kutsuttuja luonnonsuojelualueita. Suuren lisäksi olisi hyvä turvata pientä.

”Kuinka hauskat voivat olla pellonpientareitten omin luvin rehottavat vesakot, jotka maan voimallisuuden vuoksi nopeammin kehittyvät kuin viljelijä ennättää niitä hävittää, ja jotka keskellä suovat suojaa niin monelle kasville, kukkaselle ja kasteruoholle, jolla ei olisi muualla tyyssijaa.” – Tämmöisissä paikoissa kun ”vaanii jumalten hämärä, jonka valtijaiksi emme voi koskaan tulla, jonka salaisuuksia emme älyllämme voi lävistää”.

Kirjaesittely: Jukka Mikkonen

Valokuvat: I. K. Inha

 

juk-inha-aarni

Veikko Neuvonen ja Tuomo-Juhani Vuorenmaa (toim.): I. K. Inha toiveiden mailla. Maahenki, Helsinki 2016. 126 s.