Polkupyörämalli ilmastokasvatuksen tueksi

Ilmastonmuutos on yksi tämän hetken suurimmista ympäristöhaasteista. Tämä heijastuu myös ympäristökasvatukseen: ilmastoon, ilmastonmuutokseen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvä kasvatus ja opetus ovat ajankohtaisia kehittämisen ja keskustelun kohteita.

Ilmastokasvatuksen polkupyörämalli

Ympäristökasvatuksen tarpeisiin on vuosikymmenten varrella kehitetty erilaisia malleja, mutta ne eivät välttämättä palvele sellaisenaan ilmastokasvatuksen kehittämistä. Ilmastonmuutos on hyvin monimutkainen ja globaali ongelma, kun taas monet ympäristökasvatuksen kirjallisuuden klassikot on kirjoitettu ajatellen paikallisia ja omin aistein havaittavia ympäristöongelmia.

Tältä pohjalta me neljä ilmastokasvatuksen tutkijaa, Sakari Tolppanen, Essi Aarnio-Linnanvuori, Hannele Cantell ja Anna Lehtonen, lähdimme rakentamaan uutta kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen mallia. Päädyimme polkupyörän muotoiseen malliin, sillä ilmastokasvatus, kuten polkupyöräkin, on yksi kokonaisuus, joka vaatii kaikkia osiaan toimiakseen. Pyörä ei ole staattinen, vaan jatkuvassa liikkeessä ja tarvitsee toimiakseen käyttäjän. Vaikka mallissa korostetaan ilmastokasvatuksen kokonaisvaltaisuutta, on hyödyllistä tarkastella polkupyörän osia myös erillään toisistaan. Näin on helpompi ymmärtää se, miksi jokainen niistä on kokonaisuuden kannalta tärkeä.

Pyörät: Tieto ja ajattelun taidot

Pyörät mahdollistavat liikkeen. Ilmastokasvatuksen polkupyörämallissa ne kuvaavat ilmastonmuutokseen liittyvää tietoa ja ajattelun taitoja. Tiedon määrä ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus, vaan tietoa tulee käyttää kriittisesti, vertaillen, analysoiden ja uutta ymmärrystä rakentaen. Molempia pyöriä tarvitaan yhtä aikaa!

Runko: Arvot, identiteetti ja maailmankuva

Oppijan identiteetti, arvot ja maailmankuva luovat perustan ilmasto-oppimiselle. Niiden muodostamaan runkoon kiinnittyvät myös uudet tiedot ja taidot. Ilmastonmuutoksen pirullisuus näkyy siihen liittyvissä arvoristiriidoissa. Arvokeskustelua tulisikin käydä monipuolisesti, ainakin ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmista.

Ilmastokasvatuksen kannalta keskeistä on myös, että esimerkiksi kuluttamiseen liittyviä tottumuksia kyseenalaistetaan ja oppijalle tarjotaan rooleja toimia ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi.

Ketjut ja polkimet: Toiminta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi 

Tiedot ja ajattelun taidot konkretisoituvat käytäntöön toiminnan avulla. Mallissa niitä kuvaavat ketjut ja polkimet. Toiminnalla tarkoitetaan tässä yhteydessä toimintaa ”todellisen elämän” kysymysten parissa. Nuorikin oppija pystyy osallistumaan toimintaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, kun häntä siihen kannustetaan ja ohjataan.

Satula: motivaatio ja osallisuus

Polkupyörä ei kulje ilman polkijaa. Satula, polkijan istuin, kuvaa mallissa polkijan motivaatiota ja osallisuuden kokemusta. Etenkään nuoret pojat eivät välttämättä koe ilmastonmuutosta heitä itseään koskevaksi ongelmaksi (Degerman 2016). Jotta ilmastokasvatus olisi motivoivaa, sen ei tule kuvata ilmastonmuutosta etäisenä ongelmana eikä liian vaikeana ymmärtää. On olennaista korostaa, että koska ihmiset ovat rakentaneet yhteiskunnan, ihmiset pystyvät sitä myös muuttamaan.

Polkupyörämallissa on mallin selkeyden vuoksi yksi polkupyörä. Ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimissa keskeistä on kuitenkin se, että toimitaan yhdessä.

Jarrut: Toiminnan esteet 

Ympäristövastuullisen toiminnan edistämisessä on keskeistä ymmärtää, mikä jarruttaa toimintaa ja estää ihmisiä toimimasta. Esteet ovat usein inhimillisiä, vaikkapa laiskuudesta ja mukavuudenhalusta johtuvia, mutta myös rakenteellisia esteitä on paljon. Esimerkiksi julkista liikennettä ei voi käyttää, jos sopivaa liikenneverkkoa ei ole käytettävissä. Kun esteet tunnistetaan, niitä on helpompi myös ohittaa.

Lamppu: Toivo ja muut tunteet

Ilmastonmuutos ilmiönä herättää osassa ihmisistä voimakkaita tuntemuksia, joita mallissa kuvaa etenemistä ohjaava lamppu. Monet opiskelijat kokevat ilmastonmuutoksen käsittelyn yhteydessä kielteisiä tunteita, kuten huolta, pelkoa, surua, syyllisyyttä, vihaa ja toivottomuutta. Nämä tunteet vaikuttavat oppimiseen. Kielteisyyden sijaan ilmastokasvatuksen tulisi herättää toivoa ja myötätuntoa.

Ohjaustanko: Suuntaaminen tulevaisuuteen 

Tulevaisuuden pohtiminen ja visioiminen on keskeinen ilmastokasvatuksen osa-alue: ohjaustangolla pyörää ohjataan haluttuun suuntaan. Kasvatuksessa tulee tarjota keinoja tarkastella tulevaisuutta kriittisesti, mutta myönteisessä valossa. Tulevaisuuskasvatuksessa harjoitellaan päätösten tekemistä silloinkin, kun niiden oikeellisuudesta ei ole täyttä varmuutta.

Polkupyörä avuksi koulutyöhön

Kokonaisvaltaista ilmastokasvatusta voi toteuttaa koulussa vaikkapa nykyisten opetussuunnitelmien puitteissa, mutta sen onnistumiselle koulun johdon tuki on keskeisen tärkeää. Ilmastokasvatus edellyttää eri oppiaineiden opettajien välistä yhteistyötä. Se tarjoaa mahdollisuuden kollektiiviselle, jaetulle asiantuntijuudelle ja vuorovaikutustaitojen kehittymiselle. Yhteistyöhön sisältyvät ristiriidat ovat hyvä mahdollisuus oppimiseen. Lisäksi ilmastokasvatuksen kysymykset kannustavat avoimeen opetus- ja oppimisprosessiin, jonka aikana esiin voi nousta kysymyksiä ja haasteita, joihin ei voi ennakolta valmistautua. Tämä tarkoittaa siirtymistä monimuotoisiin oppimistilanteisiin ja irtautumista valmiiksi suunnitelluista oppimispoluista ja opiskelun kontrolloimisesta.

Teksti: Essi Aarnio-Linnanvuori, Hannele Cantell, Anna Lehtonen ja Sakari Tolppanen

 

Tarkempaa tietoa: Tolppanen, S., Aarnio-Linnanvuori, E., Cantell, H. & Lehtonen, A. 2017. ”Pirullisen ongelman äärellä – kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli.” Kasvatus 48 (5), 456–468.

Muuta kirjallisuutta: Degerman, L. 2016. Elever och klimatförändringen: En enkätundersökning bland finlandssvenska och svenska niondeklassare. Åbo: Åbo Akademis förlag.