Tero Kirjosalo: Yhdessä voimme vaikuttaa, kukin tahoillamme

Tero Kirjosalo työskentelee Korkeasaaressa ympäristökasvattajana. Hänen vastuulleen kuuluvat koululaisten ympäristökasvatus eli luontokoulupäivät Korkeasaaren luontokoulu Arkissa, koululaistapahtumat ja -ohjelmat, omatoimimateriaalien kehittäminen sekä lasten kesäleirien suunnittelu ja ohjaaminen.

Eläintarhassa ympäristöasioita lähestytään luonnollisesti eläinten kautta: Korkeasaaren eläinasukkaat toimivat lajiensa edustajina ja niiden kautta lähestytään lajien luontaisia elinalueita ja elinympäristöjä sekä laajempia ympäristöongelmia, mutta pohditaan myös keinoja ongelmien ratkaisemiseksi sekä jokaisen omia vaikutusmahdollisuuksia.

Korkeasaarityön ohella Tero on myös oppikirjailija. Biologian yläkoulun oppimateriaali Lumous on lähes valmis yli kolmen vuoden uurastuksen jälkeen. Oppimateriaalin tekijät ovat ottaneet mukaan myös ympäristökasvatuksellista näkökulmaa.

Siihen, että ryhdyin ympäristökasvattajaksi, on vaikuttanut…

… Osittain sattuma, osittain viimeistään opiskeluaikana herännyt halu muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi innostamalla ja kannustamalla lapsia ja nuoria kehittämään luontosuhdettaan. Eläimet ja luonto ovat kiinnostaneet minua jo pienestä pitäen ja lintukirja olikin yksi lempikirjoistani jo kauan ennen kuin opin lukemaan.

Koulussa olin kuitenkin ujo esiintymään ja vielä yliopisto-opiskelujen alkuvaiheessa haaveilin tutkijanurasta, kunnes koin herätyksen, että mieluummin haluan tehdä jotain konkreettista opetustyötä. Itseluottamuskin kasvoi siinä sivussa. Aineenopettajaopintojen ja Korkeasaaren kesäopasvuosien jälkeen haaveeni toteutui, kun ympäristökasvattajan sijaisuus avautui Korkeasaaressa ja tulin valituksi. Syksyllä 2011 sain vakituisen paikan ja sillä tiellä olen.

Parasta työssäni on…

… Että jokainen päivä on erilainen. Luontokoulupäivien lisäksi tapahtumat, kesäleirit ja muut työtehtävät tuovat vaihtelevuutta työvuoteen. Työssäni saan olla paljon ulkona ja opettaa eläimistä ja niiden elinympäristöistä, mikä on sydäntäni lähellä.

Pääsen myös tarjoamaan oppilaille elämyksiä. Oppimisen ja oivalluksen ilo on aina hienoa huomata oppilaan kasvoilta. Sekin lämmittää aina mieltä, jos ja kun onnistun voittamaan torakoille ja muille hyönteisille uusia ystäviä! Ainutlaatuinen ympäristö ja mukavat kollegat ovat myös työni hyviä puolia!

Minulle tärkeä ympäristökasvatukseen liittyvä oivallus on…

…Että meitä ympäristökasvattajia on jo aika suuri joukko, tulevaisuudessa toivottavasti vielä enemmän. Yhdessä voimme vaikuttaa, kukin tahoillamme. Ja koska ympäristökasvatuksessakin toisto on aina hyväksi, emme kilpaile keskenämme vaan tuomme esiin samoja asioita hieman eri näkökulmista.

En ikinä luopuisi työssäni…

… Havaintomateriaaleista. Kassista sopivassa vaiheessa vetäisty sarvi, karvatuppo, höyhen, pala luotua käärmeennahkaa tai jokin muu jännittävä juttu palauttaa usein huomion ja kiinnostuksen käsiteltävään aiheeseen, jos se joskus on jostain syystä päässyt ryhmältä herpaantumaan.

Viime aikoina olen innostunut…

… Uudesta luontokoulutilastani, jonka suunnitteluun pääsin myös osallistumaan ja vaikuttamaan. Myös opettajat ja oppilaat tuntuvat olevan innostuneita tästä pari vuotta sitten käyttöönotetusta Luontokoulu Arkin kolmannesta versiosta. Vanhan parakin ja sen jälkeisen väliaikaistilan jälkeen on vihdoin toimiva ja pedagogisestikin hyvä tukikohta luontokoulutoiminnalle.

Työssäni haaveilen, että…

… Jonain päivänä meitä vakituisia luontokoulutoimintaa pyörittäviä ympäristökasvattajia olisi Korkeasaaressa enemmän kuin yksi! Ideoita ja ajatuksia voisi pallotella ja vastuuta voisi jakaa eri tavalla kuin nyt. Näin toimintaa voisi myös laajentaa ja samalla syntyisi varmasti erilaisia ja luovempiakin ideoita kuin itsekseen asioita miettiessä.

Korkeasaaren toisen ympäristökasvattajan työnkuva on erilainen kuin omani, joten vaikka välillä suunnittelemmekin asioita yhdessä, teemme kuitenkin aika erilaista työtä keskenämme.

Teron toimintavinkki:

Etogrammi eli eläimen käyttäytymisen tarkkailututkimus

Yksi tapa oppia arvostamaan luontoa ja eläimiä vielä enemmän on tutustua eläinten puuhiin pintaa syvemmältä, jolloin niistä tulee meille tutumpia ja halu suojella ja toimia niiden puolesta kasvaa. Kannattaa siis pysähtyä tarkkailemaan jotakin eläintä kymmenen minuutin ajaksi. Sen jälkeen pohditaan, mitä eläin tekee ja miksi se teki juuri niitä asioita.

Etogrammin voi tehdä yksin tai ryhmissä. Optimaalisimmillaan toimitaan kolmen hengen ryhmissä.

– Ensin valitaan eläinlaji, jota tarkkaillaan. Se voi olla vaikkapa lammikon sorsa, pihapiirin talitiainen tai orava, metsän muurahainen tai etana, akvaarion kala tai oma koira. Havaintovälineitä, kuten kiikareita, voi käyttää apuna. Jos tutkimus tehdään ryhmän kanssa, jokainen osaryhmä voisi valita eri lajin tai ainakin eri yksilön.

– Laaditaan paperille ruudukko, johon tulee 11 saraketta niin että ensimmäinen sarake on leveä, muut 10 saraketta kapeampia.

– Ensimmäiseen sarakkeeseen mietitään ja kirjoitetaan asioita, joita eläin voisi tehdä (esim. nukkua, syödä, kävellä), jokainen asia omalle rivilleen. Lajista ja sen käyttäytymisestä kannattaa ottaa jo ennestään vähän selvää, jotta tietää, millaisia asioita se saattaisi tehdä. Rivejä kannattaa tehdä useita. Alimmat rivit kannattaa jättää tyhjiksi.

– Muiden sarakkeiden ylimmälle riville merkitään numerot 1–10 merkitsemään minuutteja.

– Aloitetaan tarkkailu, jossa eläintä tarkkaillaan 10 minuuttia. Jos toimitaan kolmen hengen ryhmissä, yksi toimii kirjurina, toinen ajanottajana ja kolmas tarkkailijana. Merkitään minuutin välein ruudukkoon rastilla, mitä eläin tekee. Jos se tekee jotain sellaista, mitä ei ole osattu ennalta arvella, lisätään uudet tekemiset tyhjille riveille ruudukon alaosaan.

– Muistiin kannattaa merkitä myös tarkkailuajankohta (päivämäärä ja kellonaika), säätila, tarkkailupaikka ja muut mahdolliset eläimet tai tapahtumat, joilla saattaa olla merkitystä eläimen toimintaan.

– Lopuksi pohditaan, miksi eläin teki juuri niitä asioita. Mitkä tekijät vaikuttivat eläimen käyttäytymiseen? Pohdinnassa voi käyttää hyödyksi kirjallisuutta ja nettiä.

– Sitten tarkkailututkimuksen havainnot ja tulokset esitellään muille ja verrataan tuloksia ja pohdintoja muiden kanssa.

Esimerkki ruudukosta.

 

Haastattelu: Kati Vähä-Jaakkola

Kuvat: Korkeasaari / Mari Lehmonen (Tero ja pohjanlepakko) & Emma Luukkala